ja paskat! ei onnellisuus edes ole helppoa vaikka joku niin väittää. silloihan sitä ressaa noin tuhat miljoonaa kertaa enemmä ku normaalisti. koska normaalisti masennuksessa kieriskellessämme emme yksinkertaisesti jaksa stressata yhtään mistään. eikö?
en voi olla liian väärässä tässä. oikeasti.

olen ollut nyt pari viikkoa onnellinen mutta siinäpä on se hinta että koko ajan pelkää sitä hetkeä kun se onni loppuu kesken. ja jos on kovin kauan onnellinen yhtä jaksoisesti sen onnen loppuminen onkin sitten sellainen paukku ettei siitä välttämättä selviä ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa. voisin vaikka vannoa, sillä muutaman kerran olen jo tullut rymisten alas onnellisten ihmisten kerhosta. se sattuu.
eli siis onnellisuus sattuu. loppujen lopuksi.